Legatum

Nimi: Legatum
Koko: Pieni
Perustettu: 25 vuotta sitten

Ympäristö

Legatum on asettunut asumaan jo monta vuosikymmentä sitten hylättyyn kaivokseen. Kaivoksen ympäristö on ehtinyt metsittyä eikä merkkejä kaivostoiminnasta ole enää nähtävillä. Kaivoksen lähettyvillä on veden nostoon kelpaava lampi, jota yhteisö käyttää ja vartioi ulkopuolisilta. Vetensä lampi saa vuoren rinteiltä.
Ympäröivä metsä on kuusivoittoinen ja melko synkkä. Sen uumenista löytyy lähinnä metsän eläimiä, jotka eivät pelkää ihmisiä. Zombit ja pedot pidetään mahdollisimman kaukana tehokkaalla vartioinnilla. Metsästä löytyy myös ansoja, jos ei ole tarkkana. Osa ansoista vain vahingoittaa, mutta jotkut ovat kuolettavia huonolla tuurilla.

Kaivos on iso ja sokkeloinen paikka, joka on louhittu pienen vuoren kylkeen. Kaivoksen vaaralliseksi koetut paikat on teljetty eikä niihin pääse. Tällaisia paikkoja on sikin sokin tunneleiden päissä.
Kaivoksen isot luolat ja tilat on valjastettu yhteiseen käyttöön eräänlaisina toreina, joissa voi mm. huollattaa aseensa. Yhden tällaisen tilan yhteydessä on kellarimaisesti toimiva ruokavarasto. Pienemmät luolat ja tunnelit on annettu yhteisöläisten asumuksiksi. Yhdestä sopesta löytyy sepän paja, joka on kunnostettu mineraalien testauspiste, jossa oli ahjo.
Lähellä kaivoksen sisäänkäyntiä on tila, jossa yhteisön kasvattamat hevoset asuvat ja viettävät yönsä. Hevoset saavat kulkea vapaasti ja niitä paimennetaan hyville laidunmaille vesistöjen ääreen.

Tavoitteet ja periaatteet

Legatumin tavoitteena on pysyä elinvoimaisena ja kasvattaa päälukuaan. Yhteisö pyrkii aktiivisesti siihen, ettei sen tarvitsisi enää pelätä muiden jalkoihin jäämistä. Tavoitteitaan yhteisö toteuttaa väkivaltaisin menetelmin.

Lait:

Yhteisön olinpaikkaa ei paljasteta kenellekään. Rike katsotaan vakavaksi ja siitä seuraa kuolema.

Polttomerkkiin ei saa kajota. Polttomerkin tahallinen tahraaminen katsotaan petokseksi ja siitä seuraa kuolema. Mikäli polttomerkki tahrataan tappelussa tai metsästyksen tiimellyksessä todistajien läsnä ollessa, seuraamuksia ei tule. Polttomerkki voidaan halutessa uusia ja sen kivuliaisuuden takia tekoa kunnioitetaan.

Jokaisen legatumlaisen, vankeja lukuun ottamatta, on tehtävä jotain yhteisön selviytymisen eteen. Lievä rangaistus.

Toisten siivellä ei eletä ja jokainen on oman onnensa seppä. Lievä rangaistus.

Kykyjen käyttäminen omiaan vastaan on kiellettyä. Rangaistus riippuu rikkeen vakavuudesta.

Omien tappaminen ja omilta varastaminen on kielletty. Mikäli omaisuutta ei ole merkattu kunnolla omakseen, sen saa ottaa itselleen. Taposta seuraa kuolema ja varkaudesta lievä rangaistus.

Yhteisön luota saa ilmoitusta vastaan olla poissa niin kauan, kuin katsoo sopivaksi. Yli vuoden (yhtäjaksoisesti) kestävän poissaolon jälkeen jäsen saatetaan tosin katsoa kuolleeksi.

Rangaistukset:

Legatumissa on käytössä vain muutamia rangaistusmenetelmiä. Lievästä rikkeestä joutuu julkiseen häpeäpaaluun ja saa 5-20 ruoskaniskua, rangaistava saa itse valita onko selkä paljas vai ei. Vakavasta rikkeestä seuraa kuolema, sillä karkotus ei ole käytössä.

Kovilla rangaistuksilla Kain haluaa osoittaa, ettei siedä käskyjen rikkomista missään tilanteessa. Tähän mennessä rangaistuksia ei ole jaettu.

Hallinto

Legatumia johtaa päällikkö, joka antaa viimeisen sanan käsiteltäviin asioihin. Pienet päätökset päällikkö tekee yksin. Isoissa päätöksissä, kuten tulevan ryöstöretken suunnittelussa, päällikkö kerää ympärilleen asianomaiset ja neuvottelee näiden kanssa. Rangaistusten määrääminen on yksin päällikön vastuulla eikä muiden mielipiteillä ole merkitystä.

Päällikön päätöksen saa halutessaan kyseenalaistaa ja perustella kantansa. Hyvin harvoin muutosta kuitenkaan tapahtuu ja oikeus on enemmän muodollinen.

Päällikkö: Kain Eklund
Luotetuin: -

Tavat / kulttuuri

Legatum on heimomainen yhteisö, jolla on ulkomaailmasta poikkeavat elintavat.

Yhteisö elää luonnon keskellä ja kunnioittaa sitä syvästi. Metsäonnea rukoillaan ja onnistuneen retken päätteeksi jokin osa saaliista jätetään kiitokseksi. Saaliin kaikki osat hyödynnetään eikä juuri mitään mene haaskuun. Hahmot ovat maanläheisiä ja vierastavat niitä vähäisiäkin teknologian rippeitä, joita on jäljellä.

Yhteisöllä ei varsinaisesti ole uskontoa, mutta pääasiassa jäsenet uskovat henkiin. Uskotaan, että jokaiselle asialle on oma henkensä, jolta voi tarpeen tullen rukoilla apua tai suojelusta. Hengillä ei ole nimiä, mutta nämä muistuttavat Ukkoa, Tapiota, Ahtia jne.

Ulkopuoliset ovat väistämättä uhka, jos ne ylittävät vartioidun ja vartioimattoman alueen rajan. Tunkeilijat pyritään pelottelemaan tiehensä, mutta jos se ei onnistu, tunkeilija surmataan ja ruumis jätetään varoitukseksi näytille vähän matkan päähän rajoista.
Ulkopuolisten kanssa voi ja saa keskustella niin halutessaan, jos kohtaaminen tapahtuu tarpeeksi kaukana kotoa. Yleensä suhtautuminen ulkopuolisia kohtaan on ainakin aluksi epäilevä.

Pysyäkseen piilossa Legatum ei harrasta viljelyä tai karjanhoitoa. Yhteisö elää keräilykulttuurin, metsästyksen ja kalastuksen avulla. Jäsenet tuntevatkin syömäkelpoiset marjat ja kasvit lähes poikkeuksetta hyvin. Myös kalastus on kehittynyt korkealle ja sitä harjoitetaan mm. verkoin ja jopa keihäin.

Hevoset ovat yhteisön ylpeyden aihe ja elinehto. Hevosia kasvatetaan kestäviksi, voimakkaiksi ja vahvahermoisiksi ratsuiksi. Jokaisella yhteisöläisellä on oma hevonen niin halutessa eikä se maksa mitään. Jäsen saa hevosensa jo varsana ja vastaa sen koulutuksesta itse.
Hevosilla tehdään töitä ja kuljetetaan tavaroita paikasta toiseen. Hevoselle ja ratsastajalle kehittyy usein vahva side ja eläin saattaa seurata omistajaansa kaikkialle.
Koska kunnollisia varusteita ei ole, varusteet ovat hyvin luovia kokonaisuuksia, jotka on todettu toimiviksi.

Varsinkin metsästäjät ja vartiotehtäviä tekevät ovat oppineet hyviksi matkijoiksi. Porukka onkin sopinut keskenään matkittavat linnut ja tilanteet, joissa ääntä käytetään.
Jos halutaan ilmoittaa lähestyvästä vaarasta, matkitaan mustarastasta.
Jos halutaan tietää onko alueella jo joku omista, matkitaan laulurastasta.
Porukka on myös sopinut keskenään, ettei kukaan toimi yksin, jos ei osaa matkia vähintään mustarastasta.

KAININ MUKANA TULLEET TAVAT

Polttomerkki on Kainin keino varmistaa legatumlaisten lojaalius itseään kohtaan. Mikäli joku ei polttomerkkiä halunnut, tällä oli mahdollisuus lähteä yhteisöstä, sillä merkinnän jälkeen se ei olisi enää mahdollista. Koska polttomerkintä on kivulias toimenpide, se suoritettiin kaikille yli 15-vuotiaille, jotka katsottiin jo tarpeeksi aikuisiksi. Tästä syystä polttomerkistä kehkeytyikin rituaali, joka siirtää yhteisöläisen lapsesta aikuisuuteen. Polttomerkki on oltava hankittuna ennen 17-vuoden ikää eikä seuraamuksia ole vielä määritelty, jos näin ei ole. Yhteisöön naitetut puolisot polttomerkitään, kun katsotaan, että nämä ovat omaksuneet uuden elintapansa. Polttomerkki on yksinkertainen riimu, joka poltetaan aina samaan kohtaan. Kohdaksi valikoitui vasen käsivarsi, jossa se on helposti näkyvillä ja tarvittaessa myös helposti piilotettavissa.

Legatumissa aikuistuminen tapahtuu 15-17-vuoden iässä. Tällä aikavälillä teini todistaa päällikölle ja vapaille mentoreille osaamisensa joko metsästyksessä, jäljittämisessä tai taistelussa. Moni teini todistaa taitonsa selviytymällä yön taikka kaksi metsässä, jolloin teinin on osattava etsiä hyvä leiripaikka ja löydettävä myös ravintoa. Mikäli teini toivoo haasteellisempaa ”koetta”, voidaan teinin leiripaikkaan hyökätä harjoitusmielessä, jolloin teini todistaa kykynsä suojella itseään.
Kun koettelemus on ohitse ja teini pärjännyt hyvin, saa tämä polttomerkin todisteeksi.
HUOM! Tapa on uusi ja ollut käytössä vasta sen aikaa, kun Kain on ollut päällikkönä. Kovinkaan moni ei ole siis (vielä) aikuistunut tällä tavalla.

Legatum on alkanut tehdä ryöstöretkiä muihin yhteisöihin ja porukoihin. Näin yhteisö hankkii tarpeelliset tavarat ja hyödykkeet sekä korostaa kykeneväisyytensä moisiin tekoihin. Yhteisö ei vie tarvetta enempää, jolloin kohteet eivät jää ihan tyhjän päälle. Ryöstöretkien ohessa jotkut ryöstävät itselleen myös silmää miellyttävän puolison. Turhia tappoja ryöstöretkellä ei tehdä ja vain ne, jotka eivät suosiolla peräänny, surmataan.
Ryöstöretket ovat isoja tapahtumia, joihin valmistaudutaan huolella. Uuteen perinteeseen kuuluu kasvomaalaukset ja sotahuudot, joiden on tarkoitus herättää pelkoa muissa.

Tiedustelumatkoillaan Kain pisti merkille, että kahta muuta yhteisöä johtaa miehet. Tästä syystä Kain on kehittänyt juonen, jossa ulkopuoliset eivät tiedä Legatumin oikean päällikön henkilöllisyyttä. Ulkopuolisille päällikkönä toimii Kainin veli Eliakim ja Kain on tämän henkivartija voidakseen olla mukana kaikkialla. Tällä tavoin Kain pitää huolen, ettei yhteisöä aliarvioida vain sen takia, että sitä johtaa nainen.

Yhteisön jäseneksi

Suhteet muiden yhteisöjen kanssa

Edenia: Legatumin suhtautuminen Edeniaan on varovainen, sillä tiedustelijat ovat pistäneet merkille kyttäyskulttuurin ja syntien aseman. Legatum kuitenkin uskoo olevansa taitavampi selviytyä, joten yhteisöä ei toistaiseksi pidetä uhkana.
Safehaven: Avo-ovinen Safehaven on Legatumin mieleen ja siihen suhtaudutaan neutraalisti. Yhteisöä ei toistaiseksi pidetä uhkana.

Historia

Legatum on perustettu vuoden sisään katsotusta maailmanlopusta, mutta aluksi yhteisö muistutti enemmän ryhmittymää. Yhteisön perustajajäsen, Eirik, oli lähtenyt vaeltamaan ja saanut seurakseen muutaman muunkin. Kun väkeä alkoi olla jo kymmenkunta, päätti Eirik asettua aloilleen ja uudeksi kotipaikaksi valikoitui Sufton Nessin suu.
Eirik oli osaava eränkävijä, joka tiesi paljon selviytymisestä. Eirik joutui kuitenkin opettelemaan uutta, sillä pian porukalta loppui panokset tuliaseisiin ja entisen maailman muutkin luksukset hiipuivat hiljalleen. Porukka muuttui leireilijöistä selviytyjiksi, jotka oppivat tuntemaan ympäristönsä ja sopeutumaan siihen. Ensimmäiset merkit tietynlaisesta taantumisesta oli nähtävissä nopeasti, kun kuluvia vaatteita korvattiin taljoilla ja turkiksilla, joita saatiin saaliseläimistä. Oppimisen ja erehtymisen kautta selviytyjät oppivat tuntemaan ravinnoksi kelpaavat kasvit ja marjat, sekä käyttämään niitä myös lääkintään. Nopeasti vanhempien jäsenten viisaus nousi arvoonsa ja huhuttiin, etteivät he olleet tässä metsässä yksin vaan heitä tarkkailtiin henkimaailmasta.

Muutaman vuoden ryhmittymä sai olla rauhassa, kunnes ensimmäiset vaeltajat eksyivät heidän luokseen. Nämä otettiin mukaan ja pian ryhmittymä muistutti jo yhteisöä, jossa oli toimiva rakenne. Eirik piti kaiken kasassa ja päätti pian, että isomman porukan olisi keksittävä keino käydä kauppaa. Tästä alkoi Legatumin hevosten kasvatus ja villiintyneiden yksilöiden kesytys.
Vasta useamman vuoden jälkeen porukalle keksittiin nimi, jota se kantaa vieläkin. Eirikille menneet ajat olivat tärkeitä ja se katsoikin heidän olevan menneiden aikojen perintöä. Tästä johdettiin Legatum, jonka merkitys aukesi vain niille jäsenille, jotka muistivat myös menneet ajat.

Määrällisesti kasvanut yhteisö ei enää pysynyt niin hyvin piilossa ja huhut olivat alkaneet levitä. Yhteisön läpi kuljettiin ja jotkut jäivät Legatumiin, kun taas jotkut jatkoivat matkaansa nopeasti kohti niemeä. Legatumista muotoutui eräänlainen ohikulkupaikka, josta sai tarvittaessa ruokaa ja yöpaikan pientä maksua vastaan. Sekin tuntui aikansa toimivalta keinolta elää, kunnes ensimmäiset vihamieliset vaeltajat saapuivat.
Riehumista ja rellestämistä seurasi väkivaltaisia yhteenottoja, joista tuli osa Legatumin arkea. Huonosti käyttäytyvät häädettiin ja vartiointia tehostettiin, mutta ajan myötä häädettyjä oli määrällisesti enemmän. Häädetyt löivät kättä päälle ja hyökkäsivät Legatumiin. Sinä yönä ja seuraavana päivänä ryöstettiin, tapettiin ja raiskattiin.
Kun pöly laskeutui ja roistot olivat poistuneet, Eirik keräsi yhteisönsä rippeet ja piiloutui metsiin. Legatum katosi eikä näitä nähty sen jälkeen, kuin hyvin harvoin. Huhut entisestä ohikulkupaikasta muuttuivat tarinoiksi.

Legatumin pääluku oli pudonnut radikaalisti ja selviytymisen lisäksi sen oli nyt toivuttava silmittömästä väkivallasta, jota se oli sinä päivänä kokenut. Yhteisö alkoi liikkua enemmän ilta- ja aamuhämärässä, vieraita vaeltajia välteltiin ja tarvittaessa tehtiin vaarattomaksi. Eirikin määräyksestä elannon viljely kiellettiin, sillä heillä ei ollut varaa pysyä paikoillaan pitkiä aikoja turvallisuuden takia. Samaisesta syystä karja pudottautui hiljakseen pois, vaikka hevoset jäivät. Niistä tuli yhteisön elinehto. Ne auttoivat kantamaan vähäistä omaisuutta ja tarvittaessa veivät heidät pois vaaroista.
Legatum sopeutui ja toipui. Siitä tuli paikka taitaville metsästäjille, kalastajille ja keräilijöille, jotka tunsivat niemen suun antimet paremmin, kuin moni muu.
Legatum oppi myös niemen vaarat, kun yhtenä talvena nälkäinen susilauma piinasi yhteisöä. Jo valmiiksi alhainen jäsenmäärä putosi, kun poikkeuksellisen aggressiivisille susille menetettiin niin jäseniä, kuin kallisarvoisia hevosiakin.

Koska pääluku oli pieni, alkoi se pian näkyä syntyvyydessä ja kumppanin löytämisen vaikeutena. Ripeän neuvonpidon päätteeksi puolisoiden löytäminen ulkopuolelta tehtiin mahdolliseksi, kunhan yhteisö vain pysyisi turvassa. Uudet jäsenet olivat sitä, mitä yhteisö kaipasi eikä piilotteleva elämäntyyli ollut enää ylitsepääsemätöntä kamppailua.

Näin Legatum eli seuraavat vuodet, kunnes sen riveissä alkoi kiertää huhu nuoresta synnistä, joka halusi tehdä piilottelevasta elämäntyylistä edun muita vastaan. Se sai kannattajia tarpeeksi ja pian iäkäs Eirik syöstiin verettömästi päällikön paikalta.
Kainin myötä Legatum koki merkittäviä muutoksia, joihin jälleen kerran sopeuduttiin nopeasti. Ne, jotka olivat nuoren synnin toimintatapoja vastaan, lähtivät etsimään uutta paikkaa asua päällikön siunauksella. Ne, jotka jäivät, vannoivat uskollisuutta Kainille, jonka päämäärä viehätti etenkin niitä, jotka olivat kokeneet kauhujen yön.

Kainin päätöksen myötä Legatum muutti hylättyyn kaivokseen, joka antaisi enemmän suojaa, kuin metsä. Yhteisön alueet merkittiin huomaamattomasti ja rajoja alettiin vartioida tunkeilijoilta. Ensimmäiset surmaamiset järkyttivät joitakin jäseniä, mutta pian sekin nähtiin tehokkaana pelotteena, sillä pian vaeltajat muuttivat reittejään.
Muutaman vuoden ajan Kain työskenteli aktiivisesti kovettaakseen ne jäljelle jääneet jäsenet, jotka olivat vannoneet uskollisuutta. Kun elämä tasoittui ja kaikki toimi saumattomasti, Kain ilmoitti heidän olevan valmiita tekemään selväksi niemen kahdelle yhteisölle, ettei Legatumin yli käveltäisi enää.

Suuntaa antava aikajana
0 vuotta = maailmanloppu
3 vuotta = aloilleen asettuminen
6 vuotta = ensimmäiset vaeltajat
9 vuotta = nimeäminen, ohikulkupaikaksi muotoutuminen
12 vuotta = kauhujen yö, katoaminen
14 vuotta = talvi, jona susilauma kiusasi yhteisöä.
16 vuotta = puolisot ulkopuolelta
21 vuotta = Kain päälliköksi
25 vuotta = nykyhetki